Kasvatus

Kasvatuksesta
Fyysinen kuritushan on kielletty lailla jo ajat sitten, silti olen sitä mieltä, että se kuuluu kunnon kasvatukseen. Monet perustelut tälle laille ovat omalla kohdallani paikkansa pitämättömiä. Väitetään, että jos lasta tukistetaan, niin seuraavaksi häntä lyödään avokämmenellä ja sitten nyrkillä. Kyllä minua kuritettiin vitsalla samalla tavalla joka kerta. Kertoja ei tosin ollut kovin montaa. Vitsaa sain aiheesta eli tiesin pahasta teosta ilmitultuani saavani siitä piiskaa. Toinen perustelu on ollut, että lapsi joutuu elämään koko ajan pelossa milloin saa kuritusta. Minä ainakin tiesin tarkkaan milloin sitä tulee ja niin kuin yllä kirjoitin sain kuritusta harvoin ehkä pahimmillani ollessani kolme kertaa vuodessa eli eläissäni alle kymmenen kertaa. Pelossa elin korkeintaan muutamia tunteja. Kun läksin seitsenvuotiaana kouluun, kuritus loppui ja asiat hoidettiin puhumalla, koulussa myös jälki-istunnoilla. Siskoni ei muistini mukaan saanut kuritusta lainkaan. Nyt tutkimusten mukaan mitä enemmän on saanut kuritusta, sitä väkivaltaisempi lapsesta tulee. (Mm. isäni kohdalla tuo ei pitänyt paikkaansa. Hän oli väkivallaton huolimatta äitipuolensa liian kovasta kurituksesta ja sodassa olosta.) Onko otettu huomioon, että voisihan se olla toisinkin päin, eli mitä väkivaltaisempi lapsi oli, sitä enemmän hän sai kuritusta. Itse kuulin tutkimuksesta, jossa oli vastakkain kuritusta saamattomat ja ainakin kolme kertaa viikossa kuritusta saaneet. Kyllähän tuollaisen tutkimuksen tulokset tietää tutkimattakin, kun tahallaan laitetaan noin räikeät vastakohdat vastakkain. Toinen kuulemani tutkimus osoitti kilpaurheilun ja väkivaltaisuuden olevan suorassa suhteessa toisiinsa. Tämmöinen tutkimustulos on tietenkin aktiivisesti unohdettu. (Samoin näyttää käyneen vapaan kasvatuksen kanssa, jossa ei saanut lapsia edes kieltää mistään, etteivät he vaan saa komplekseja. Se oli silloisten asiantuntijoiden suositus. Haudattu hiljaisuudessa.) Minä en mielestäni ole kuullut omin korvin kuin yhden miehen valittavan liiallisesta kurituksestaan, muutaman naisen kyllä. Selvästi suurin syy esim. huostaanottoihin on viina ja vanhempien eroaminen. Miksi näitä ei kriminalisoida samoin kuin vähemmän haittaa aiheuttava kuritus? Kun väkivalta lastenkasvatuksesta on saatu pois jo vuosia sitten, miksi sitten tulokset ei näy nuorten keskuudessa. (Olisi tietenkin pitänyt puuttua väkivaltaan elokuvissa, peleissä, internetissä jne. ) Esim. opetustoimen henkilöihin kohdistunut väkivalta 2010 2800, 2011 4600 ja 2012 5300 tapausta. Miksi piti laatia laki, jonka käyttö halutaan vähäiseksi eli asia useimmiten jäisi sosiaaliviranomaisten hoitoon menemättä poliisille ja sitä kautta oikeuteen? Tuossahan syyllistetään ja tehdään rikollisia kunnollisista kansalaisista. Sotkeudutaan taas lillukan varsiin.
Savon Sanomissa oli 1.2.2013 rikosjuttuja vierekkäin. Ensimmäisessä mies oli lyönyt toista kääntöveitsellä kahdesti kaulaan. Puukottajan saama lähes kahden vuoden vankeustuomio muuttui hovioikeudessa ehdolliseksi. Toisessa äiti sai muutamasta tukistamisesta ja yhdestä vitsanannosta hovissa 630€ sakkoja (30 pv) ja joutui korvaamaan pojille yhdessä miehensä kanssa 1300€ kärsimyksestä. Kolmannessa tapauksessa nainen ajoi 1,3 promillen humalassa ojaan, jolloin kyydissä ollut mies sai mm. aivoruhjeen. Ennen ajoa nainen oli ottanut unilääkettä. Hän sai 45 päivää ehdollista ja 475€ oheissakkoa. Oliko todellakin tuo kurinpitotapaus yhtä suuri tai suurempi rikos kuin nuo toiset, niin kuin tuomioista voisi päätellä? Vai oliko alkoholin käyttö lieventävä asianhaara? (En oikein pidä tuota ehdollista minään rangaistuksena.)
Mennään sitten itse varsinaiseen kasvatukseen. Nykyisin lapset kasvatetaan naisten toimesta naisten ja tyttöjen ehdoilla. Osittain tästä on ollut seurauksena, ettei meillä ole enää montaakaan kunnon miestä vaan pelkkiä nössöjä. Miehillä tarkoitan sellaisia urospuolisia ihmisiä, joiden sana pitää ja jotka vastaavat teoistaan. Nythän jotain 80 % vangeistakin väittää olevansa syyttä vankilassa. Yksi (mielestäni suurikin, jos tällaiseen on törmännyt) syy miesten itsetunnon huonouteen on lähes kaiken miesten tekemisten ja harrastusten määritteleminen väkivaltaiseksi eli rikolliseksi. (Hilkka Pietilä: ”Mikä meitä yhdistää” luku Väkivaltakulttuurista rauhankulttuuriin) Toisaalta olemme päässeet liian helpolla, saaneet mitä mieluilimme ja tehneet mitä halusimme. Emme kestä pieniäkään vastoinkäymisiä. Myöskään emme siedä kipua, kuten aiemmat sukupolvet. Hellät äidit ovat olleet asialla. Ei äideissä sinänsä ole mitään väärää tai pahaa, mutta jos he eivät antaneet isän osallistua alusta alkaen kasvatukseen jopa kurittamalla, niin seuraukset näkyvät nyt. Useissa näkemissäni tapauksissa aluksi äiti hoitaa kasvatuksen ja lellimisen antamatta isän puuttua siihen, kunnes hän ei mahda lapselle mitään, sitten huudetaan miehelle: ”Miksi sinä et tee mitään?” Mitäpä kasvatusopista tietämätön isä enää osaisi tehdä oikealla tavalla tässä tilanteessa, kun kasvatusopin kirjallisuuteen perehtynyt äitikään ei osaa. Myöhäistähän se enää onkin, kun vetelät on housussa. On todettu, että kasvatustilanteissa lopulta pinna palaa ja tulee kuritettua lasta jopa järkyttävin seurauksin. Minun ymmärrykseni mukaan pitäisi kurittaa aiemmin, kun sen vielä voi tehdä rakkaudessa. Rakkaushan on tietysti tärkein asia. Usein se kuitenkin meiltä raukoilta sammuu.
Lastentarhanopettajilta vaaditaan akateeminen loppututkinto, jotta he osaisivat kasvattaa oikein. Koska kasvatusvastuu kuuluu vanhemmille, niin eikö heiltä pitäisi vaatia vähintään kasvatustieteen approbaturin suorittamista. Jos joku ei ole suorittanut approa tiettyyn ikään mennessä, loogisia ollaksemme, hänet pitäisi tietenkin sterilisoida.

Naapurini kertomus 6.3.2011 (itse tapaus lienee viime vuosisadalta)
Hän oli mennyt tapansa mukaan erääseen kuppilaan kahville, kuorma-autoilija kun oli. Siellä oli poika äitinsä kanssa. Pojalla oli tapana tyhjentää tuhkakuppeja kahvinjuojien kuppeihin. Äiti ei mahtanut mitään. Nyt poika kaatoi tuhkakupin naapurini kahviin. Silloin hän otti pojasta kiinni ja nosti ilmaan sekä löi kantapäät lattiaan neljästi. Samalla hän sanoi jotain tällaista: ”Anna olla viimeinen kerta kun teet noin.” Parin päivän kuluttua hän oli menossa samaiseen kuppilaan kahville. Pojan äiti sattui paikalle ja sanoi, että tulla hänen luokseen kahville eikä mennä kuppilaan. Syykin selvisi pian. Poika oli lopettanut muutkin temppuilut kuin tuon tuhkakuppijutun. Esimerkiksi hän ei enää heittäytynyt kaupassa lattialle makuulle. Poika sanoi syyksi: ”Setä muuten lyö.”

Maahanmuuttajista tehdyssä jutussa, Savon Sanomat 20.1.2013, kerrotaan äitien ison huolen olleen, kuinka per-heessä ja koulussa syntyy auktoriteetti, jos lasta ei saa kurittaa. – Yleisön osastossakin on ollut joku kirjoitus kurituksen puolesta.

Erään toisen lehden kolumnista on seuraava pätkä: Mummo kertoi, että ennen vanhaan koti oli aina turvapaikka, vaikka elettiin sota-aikoja. Perheen jäsenet huolehtivat toisistaan eivätkä lapset ja nuoret seisoskelleet kadunkulmilla räkimässä lökäpöksyt puolikintuissa. Lapsille aikuiset ja vanhemmat olivat auktoriteetteja ja kuri kova sekä kotona että koulussa. Vanhempia, isovanhempia ja opettajia sekä muita auktoriteetteja kunnioitettiin sanoin ja teoin. Kantavat arvot ovat romuttuneet tai jääneet kehityksen jalkoihin.

Eräs lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienten lasten äiti, jolla on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista – vauvasta teini-ikäisiin ja joka on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana (Tällä hetkellä hän opiskelee perhepsykoterapeutiksi.) mm. toteaa: Yleisiä lapsiin kohdistuvia väkivallan muotoja ovat myös eristäminen, nimittely, väkivallalla tai hylkäämisellä uhkailu sekä mykkäkoulu. (Missä nuo kaikki on määritelty väkivallaksi? (J. Kurosen välikysymys)) Itsekin tunnen usein silkkaa murhanhimoa, kun toi kakara on ihan mahdoton. Mutta ei auta, sillä kun on oikeus olla. Sekä mahdoton, että koskematon.
(http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/lastenpsykiatri-vastaa/lapsiin-kohdistuva-vakivalta)
Miten tuollainen henkilö, joka ei pysty kasvattamaan omia lapsiaankaan, voi antaa neuvoja kasvattamiseen? Neuvohan on karrikoiden sanottuna, että aikuisen on vain kestettävä kurittomia lapsia. Lopulta vanhemmilta voi palaa pinna. Mistähän lapsi on muuten saanut tuon oikeuden olla mahdoton? Eikö tuossa ole juuri käynyt toteen Raamatun kohta: Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; (mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.)? Nytkyisin lapselle pienestä pitäen opetetaan, ettei hänelle kukaan saa aiheuttaa kipua. Samalla lapsi oppii, ettei rikoksesta seuraa rangaistus. Näin ollen onhan se ilman muuta lapselle järkytys, jos hänelle tuttu ihminen tekeekin niin. (aiheuttaa kipua) Eivätkös kasvatustieteilijät edelleen sano, että lapsen kehityksen kannalta kuusi ensimmäistä vuotta ovat ratkaisevia? Silloinhan jos paljon ylikin 6-vuotiaaksi asti saa olla ihan mahdoton, niin sitä on sitten loppuikänsä sellainen.
Miten näihin yleensä nuoriin asiantuntijoihin voi luottaa, kun on elämänsä aikana ehtinyt nähdä ja historiasta luke-nut, kuinka oman aikakautensa nuori sukupolvi väittää: ”Nyt on toinen aika kuin ennen. Tuo vanha ei ole tästä ajas-ta.” He ovat muka viisaudessaan löytäneet paremman tavan elää ja hoitaa asioita? Sitten ei ole mennyt toisinaan edes kymmentä vuotta, kun tuo systeemi on romahtanut tai siitä on muuten luovuttu toimimattomana. Minun aikanani sellaisia ovat olleet mm. vasemmistoradikalismi, hippiliike ja vapaakasvatus 1970-luvulla, kommunismi Neuvostoliitossa ja muissa itäblokin maissa, Maon kulttuurivallankumous, Punakhmerien valta sekä pienempiä esim. yksityis-koulukokeilu (peruskoulun ala-aste), jossa lähes kaikki opiskelu ja oppiminen perustui tietokoneen ja CD-romppujen käyttöön (silloin ei vielä ollut Googlea) ja kouluneuvostot. Tosin viimemainitut pilasivat juuri nuo vasemmisto radikaalit politisoimalla neuvostot ja tulehduttamalla oppilaiden ja opettajien välit. Samalla meni koko peruskoulun ilmapiiri pilalle. Tuosta 70-luvun radikalismista on tosin jäljellä, jopa voimistuneena, moraalittomuus (jota he kutsuivat kylläkin uudeksi moraaliksi), avoliitot ja kaljoittelu. Avoliiton piti vähentää avioerojen määrää ja kaljan vähittäiskauppoihin tulon piti vain aluksi nostaa alkoholin kulutusta ja sitten kulutus muka tasaantuisi. Molemmat ovat osoittautuneet suuriksi valheiksi. Eli yhden asian nostaminen koko ongelman ratkaisuksi (CD-romppu, Google), kaiken pahan aiheuttajaksi (miesten väkivaltakulttuuri) tai kaiken hyvän aikaansaajaksi (ay-liike, kuritta kasvattaminen) on osoittautunut vääräksi. Myös kaikki utopiat kuten Sointula ym. ja kommuunit vielä nytkin kaatuvat siihen, että ihmiset eivät suorita vuorollaan heille kuuluvia tehtäviä tai johtaja alkaa pelätä asemansa menettämistä (räikeimmät esimerkit tietenkin Hitler ja Stalin).
No eihän minun pitäisi ottaa kantaa kasvatukseen, kun olen lapseton poikamies, ei ole ollut edes elatusvelvollisuutta. Olen tosin pitänyt poikakerhoa pari vuotta Helsingissä. Kasvatuksen tuloksia olen kuitenkin havainnoinut ollessani 1972–1977 keskiasteen ja 1978–2008 peruskoulun yläasteen opettajana. (Hankalinten oppilaiden taustalta löytyi lähes aina vanhempien avioero.)
Elämäni kuluessa olen todennut Raamatun ylivoimaiseksi elämänohjekirjaksi, enkä ole ensimmäinen enkä toivotta-vasti viimeinen tuon havainnut. Tutustukaa ihmeessä.
Vielä keskustelun avaus ja ensimmäinen kommentti siihen (Suomi 24).

Emme kestä poikiamme
Alan kohta vihata kahta poikaamme. Miestänikin ärsyttää jo pelkästään heidän naaman näkeminen. Selkäänkään ei saa antaa niin antaa pentujen hyppiä silmille ja rikkoa paikkoja. Joka ilta mietin että huomenna teen jotain mukavaa heidän kanssa. Mutta heti aamusta olen jo niin vitt..ntunut että ei todellakaan kiinnosta tehdä niitten kanssa yhtään mitään. Mitään lelujakaan en heille osta kun rikkovat jokaisen lelun. Ja asiaahan tietysti auttaa se että heidän mummo ostaa samantien uusia leluja korvatakseen rikki menneet. Joka ikinen kerta kun hajottavat niin mummo kiikuttaa uudet.
Itse olen ollut KAMALA lapsi. Riehuin, raivosin, pilkkasin vanhempiani. Mutta onneksi sain risusta ja remmistä ja kunnolla tukkapöllyä. Koskaan en ajatellut että miksi saan vaikka risusta, koska tiesin että totta hel.etissä saan kerta en osaa käyttäytyä. Ja kyllä se autto!!
Mikä tässä auttaa, ei mikään. Ei kenenkään pinna tällasta kestä. Monesti ”vitsailemme” itsemme tappamisesta mie-heni kanssa. Sitten vielä yhden vauvan omaava kaverini jaksaa marista miten vaikeaa on vauvan kanssa.
Meillä on myös tytär, häntä rakastamme yli kaiken. Valitettavasti samanlaisia hellyyden ja rakkauden tunteita ei ole pojillemme. Kyllä rakastamme poikiammekin mutta… En vain kestä niitä enää. Nyt pitää mennä kun verhotanko on revitty lattialle

Remmiä kakaroille
Minkä ikäsiä noi jätkät ovat? Itse olen saanut sekä risua että remmiä, ja onpa aikoinaan faija jopa raivoissaan repinyt multa päälläni olevan paidan rikki. Kyllä kannatan jätkille kaapin paikan näyttämistä niin kuin koirallekin on tehtävä selväksi miten ollaan. Jos olisin jäänyt silmillehyppijäksi, olisin päätynyt katuojaan, olemaan koulutuksetta, päätynyt väärään kaveripiiriin ym. Täysin rappiolla saattaisin olla.
Kotona tehtiin asiat selviksi ja nyt kuuttakymppiä lähenevänä ukkona voin todeta että elämäni olen ollut menesty-nyt.
”Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee”

Filosofi Juha Varto vuonna 1998 (aivan lopusta muutamia ajatuksia)
Kaikki on nykyään suhteellista. Ei saa sanoa mikä on hyvää mikä pahaa. Moraali on kaksinaismoraalia. Puheet ovat tärkeämpiä kuin se miten asiat ovat eli puheilla peitetään tosiasiat ja se, että ihmisten elämä on tyhjää ja turhaa. Tämä kaksinaamaisuus on suuri taakka lapsille ja he oppivat sellaisia tekniikoita, jotka estävät heidän tulemisen ihmisiksi. Kun kasvatusvelvollisuus on valtiolla (neuvolat, lastentarhat, koulut…) eikä lapsilla (eikä aikuisillakaan) ole henkilökohtaista ohjaajaa/auttajaa, niin kaikki ovat hukassa. Viihde, koulutus, kulutus ym. vie kaiken ajan ja huomion nähdä mikä on välttämätöntä mikä roskaa. Lähes kaikki tietävät itsestään, että asiat ovat näin.
YLE Radio 1 uusinta 6.7.2013 klo 12.15-12.45 Arjen mytologiat: Kypsyys. Toimittaja Liisa Veenkivi ja filosofi Juha Varto keskustelevat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

69 + = 79