Tapahtumia elämäni varrelta

Kuopio mlk, Levänen Pätilän yläkerta 1955-1957
Ukkini Edvard Kurosen kolmannen vaimon Kerttu Hiltusen nuorimman siskon Hilkan mies Heimo kertoi tähän tapaan: ”Olin maalaamassa taloa. Kesken työpäivän minut kutsuttiin muiden paikalla olleiden kanssa sisälle. Sairasvuoteella ollut vanha emäntä halusi hyvästellä minutkin. Emäntä sanoi, että Jumala oli ilmoittanut hänen nyt kuolevan. Hyvästeltyään paikalla olijat hän kuoli.

Kouvola Rantasen piha Savonkatu 28 1958-1960
Tein pieneen hyppyrimäkeen lumesta vauhtimäkeä. Saadakseni mäkeen korkeutta yritin tehdä siitä mahdollisimman jyrkkäreunaisen. Koska lumi ei tahtonut pysyä, tein kokeen. Löin lapiolla lunta rintaukseen ja kirosin. Tällöin lumi aina tippui alas. Kun taas Jumalaa avuksi pyytämisen jälkeen, lumi pysyi rintauksessa. Tein tuon kokeen 10 kertaa. Se riitti minulle. (Sattuman todennäköisyys on 1/1024.)

Turku-Helsinki tie Veikkola 1969 (lyhyt versio)
Tullessani Saksasta OM:n kuukauden mittaisesta kesäaktiosta ajoin piilofarmari Taunusta (17 M). Lohjanharjulta Hesaan auto lähti liukuun märällä asfaltilla. Ensimmäisen liu`un sain oikaistua mutta toista en. Auto meni oikealle sisäkurviin, kaatui kyljelleen, jatkoi katto edellä puhelinpylvään tukipylvääseen, katkaisi sen ja kaatui katolleen, jolloin pylväänpätkä jäi alle ja painoi katon niin syvälle, että rattikin vääntyi. Kyydissä olleista muut loukkaantuivat lievästi, pahiten loukkaantunut oli kuukauden sairaslomalla. Minä en loukkaantunut, vaikka myös pylvään katkaisukohta osui kohdalleni. Pysähtyessämme hinausauton kanssa Veikkolassa, eräs mies kyseli hitaasti ja hartaasti: ”Kuinkahan kuskille on käynyt?” Vastasin: ”Tässähän minä.”

Miehikkälä syksy (n.2005 talvirenkaat)
Tapani mukaan ajattelin kymmenysten antamista. Laskeskelin, että jos maksan ne, en saa ostetuksi autooni talvirenkaita. Katselin moneen kertaan tiliotetta ja mietin, miten tilanne voi olla tällainen, eikö Jumala pidäkään lupaustaan: jos te maksatte kymmenykset, teiltä ei silti tule puuttumaan mitään. Kirjoitin maksusiirtomääräyksetkin, mutta päätin olla viemättä niitä pankkiin ja ostaa talvirenkaat. Tätä asiaa miettiessäni katselin vielä tiliotteita ja huomasin, että tililtäni oli maksettu taloyhtiölle 9 kk:n ajan joka kuukausi sähköstä 70 €. Löysin ensimmäiseen laskuun liittyvän tositteen. Siinä luki maksun olevan koko edellisen vuoden vedenkulutuksesta. Menin pankkiin ja asia korjattiin eli sain takaisin 8 kertaa 70 € = 560 €. Tällä rahalla ostin talvirenkaat 500 € ja maksoin erään 60 €:n laskun. Vähempikin raha olisi riittänyt.
Jumala oli minulle siis näin armollinen, vaikka uskoni ei riittänyt luottamaan Häneen siten, että olisin uskossa maksanut ne kymmenykset. Hän etukäteen järjesti nuo rahat.

Miehikkälä seuraava kevät (n. 2006 kesärenkaat)
Raamattupiirimme tuki afrikkalaisen pojan koulunkäyntiä 10-20 € / kk. Kun hän tuli ylioppilaaksi, hän olisi tarvinnut 500 € päästäkseen yliopistoon. Yleensä koululaisia tuetaan vain lukion loppuun ja muutenkin tuo summa tuntui meistä liian suurelta, joten päätimme olla lähettämättä tuota rahamäärää. Myöhemmin ajattelin, että kyllä meidän pitäisi tuo raha kuitenkin lähettää. Jos ei muut siihen osallistuisi, niin maksan sen vaikka yksin. Tosin kesärenkaiden ostoon ei jäisi rahaa. Olin poissa seuraavasta kokoontumiskerrasta. Kun kahden viikon kuluttua menin piiriin ja aloin puhua asiasta, niin minut keskeytettiin ja sanottiin asian olevan jo hoidetun. Sain siis ostettua kesärenkaat.

Leppävirta Oravikoski 2011
Meillä on äidinpuolelta käsin piirretty kartta noin vuodelta 1938. Siinä on äitini kotitalon maat tarkasti eri värein ja viivoin jaoteltuna maan käytön ja laadun mukaan noin 300 osaan. Tähän karttaan liittyy erillisenä monisivuinen selostus jokaisesta osasta pinta-aloineen ja arvoineen. Minusta se on arvokkaimpia meillä olevia muistoja. Tämä kartta on rullalla pyöreän puulieriön päällä. Kun katselin tuota karttaa, aloin etsiä sen selostusta. Viikon pari etsittyäni sitä kellarivarastoja myöten sitä ei löytynyt. Olin murheissani, onko sen joku varastanut tai olinko itse hävittänyt sen epähuomiossa. Miten selittäisin tapauksen siskolleni? Päätin rukoilla Jumalaani oikein polvilleni käyden. Lyhyehkön rukouksen jälkeen nousin ylös ja avasin vetolaatikon kirjahyllyn alaosasta. Sieltä otin ison kirjekuoren, jonka päällä luki: Enon perunkirjat. Sieltä löysin nuo selostuksetkin. Siis tulokseton etsintäni kesti viikon pari, mutta rukouksen jälkeen ne löytyivät alle minuutin. (Muistelin selosteet sinikantiseksi vihkoksi. Ne olivatkin nidottu A4 kokoon taitettu paperinippu virallisine leimoineen ja leimamerkkeineen.)

Venäjä Kosemkina Vipiä (Eemeli Mustonen) 1993-1996
Olimme ensimmäisiä kertoja linja-autoinemme (Vuorela) liikkeellä ystävyysseurakuntamme alueella jakamassa mm. pyörätuoleja. Viimeisestä tuolista puuttui toisen puolen jalkatuki. Pirjo Pönniö, matkojemme järjestelijä, oli miettinyt, miten tuon kehtaa oikein viedä, mutta kun ei muutakaan enää ollut, se vietiin meille silloin vielä tuntemattomalle Mustosen Eemelin vaimolle. Häneltä oli amputoitu juuri sen puolen jalka, jolta jalkatuki puuttui.

Olimme jälleen Vipiällä. Pappina mukana oli sillä kertaa Pentti Smeds. Jumalan palveluksen pidettyään, hän läksi antamaan ehtoollista Eemelin vaimolle, joka silloin oli jo petipotilaana kotonaan. Me muut hajaannuttiin eri perheisiin syömään. Pentti nurisi mielessään: muut menevät syömään, mutta minun pitää mennä taloon, jossa emäntä vuoteen omana ja isäntä, vanha mies, tuskin osaa laittaa ruokaa. Talossa oli kuitenkin ehkä kylän parhaat antimet: piirakoita viittä sorttia jne. Eemeli oli opetellut ruuanlaiton vaimon sanallisen opetuksen perusteella todella hyvin. (Hänen kokkaustaidostaan saivat monet meistä nauttia myöhemmin lähes 15 vuoden ajan.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 3 = 3