Hannah Jurvansuu

Haminan Seutu, sitoutumaton aluelehti, 1.6.2005

Antamisen matematiikkaa

Taloudellisesti tiukkana aikana voi olla säästämistäkin tehokkaampaa harrastaa runsaasti sen vastalääkettä, anteliaisuutta. Tämän periaatteen opin isältäni. Lapsuuden kodissani elettiin hyvin vaatimattomasti, mutta isä antoi aina tarvitseville, silloinkin kun kyseessä olivat perheen viimeiset rahat. Usein anti tuli moninkertaisena takaisin eikä meiltä tuntunut puuttuvan mitään.

Viime viikolla valtuuston strategiaseminaarin jälkeen kävin mielessäni ajatusleikkiä, miten soveltaisimme Raamatun strategioita kuntatalouden tasapainottamisessa. Raamatun mukaan kyse ei ole rahojen riittämättömyydestä vaan tärkeysjärjestyksestä. Jos ensimmäiselle sijalle asetetaan köyhät ja apua tarvitsevat ihmiset, menestys seuraa automaattisesti muillakin sektoreilla. Tätä ei opeteta kauppakorkeakouluissa eikä yliopistoissa, ja ehkäpä se siksi jää monilta kokeilematta. Voimme olla hyviä huoneenhaltijoita tai riistäjiä Jumalan meille uskomaan omaisuuteen nähden. Meidän odotetaan käyttävän viisaasti resurssejamme ja sijoittavan heikompien hyväksi. On pidettävä huolta myös niistä, joiden menestyksen edellytykset ovat huonommat. Kaikki eivät yllä samaan suoritustasoon, vaikka kuinka lukisivat läksynsä. “Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, ja joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää.” (SnI. 14:31)

Antamisen matematiikkaa voi ensin harjoitella pienemmällä riskillä omassa kotitaloudessa, mutta se pätee yhtä lailla

kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Kuulin polvijärveläiseltä valtuutettu Veijo Piipposelta vastikään mielenkiintoisen esimerkin, kuinka yhtä Raamatun periaatetta sovellettiin heidän kunnassaan. Heillä oli suuri tarve rakentaa vammaisille palvelutalo, mutta hanke oli kaatumassa, kuinkas muuten, rahojen puutteeseen. Asia tuli kuitenkin uuteen käsittelyyn, jolloin Piipponen vetosi Raamatun sananlaskuun “Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja Herra maksaa takaisin hyvän teon”. (SnI. 19:17) Valtuusto teki vastoin ennakkoasetelmia yksimielisen päätöksen palvelutalon rakentamisesta. Päätös tehtiin viime valtuustokaudella, ja jo kolmena peräkkäisenä vuonna sen jälkeen ovat valtuutetut saaneet olla todistamassa ylijäämäistä tilinpäätöstä. Myönteinen tulos on vain kasvanut vuosi vuodelta, ja Piipponen uskoo vakaasti Jumalan toimineen sanansa takuumiehenä ja maksaneen laupeuden eleen korkojen kanssa takaisin. Koron laskentakaava ei ole tiedossa, ehkä siinä huomioidaan myös antamisen motiivi. Hudson Taylor oli mies, joka perusti aikoinaan Kiinan sisämaalähetyksen. Hän itse eli hyvin vaatimattomasti puurolautasellisella päivässä. Kerran hänellä itsellään oli jäljellä enää viikon puurorahat, mutta kun eräs köyhä perhe tarvitsi apua kuolemansairasta äitiä varten, mies antoi heille koko viikon elantonsa. Seuraavana aamuna hän sai vastaanottaa yllättävän lahjashekin, joka antoi 400 % koron hänen 12 tunnin sijoitukselleen.

Perheenä olemme nähneet yhtä lailla tiukan talouden kuin yltäkylläisyydenkin päiviä. Jälkeenpäin olemme todenneet, että se summa, joka olisi tiukimpina aikoina tuonut suuren helpotuksen, ei väljempänä aikana pois annettuna, olisi tuntunut missään. Monilla olisi hyvät mahdollisuudet auttaa toisia taloudellisesti ja realisoitavaa löytyisi runsaasti, mutta antaminen on vaikeaa. Poikkeuksiakin on. Kuntalehdessä 9/05 oli pirteä uutinen viime vuonna perustetusta Iloiset veronmaksajat nimisestä kansalaisjärjestöstä, joka iloitsee veroista ja haluaa herätellä myönteistä keskustelua niillä saatavista palveluista.

Antamisen iloa voi kokea pienissä asioissa. Opiskeluaikana noudatin periaatetta, että kun joku ihaili kovasti jotain omistamaani tavaraa, annoin sen hänelle saman tien. Eräälle ystävälleni päätyi Tukholmasta kesätienesteillä hankkimani persoonallinen kello, ja pian sen jälkeen sain itse lahjaksi vieläkin hauskemman kellon, joka osoittautui keräilyharvinaisuudeksi. Ystäväpiirissäni on kuitenkin myös monia, jotka ovat myyneet kaiken omaisuutensa ja ovat antautuneet lähetystyöhön köyhien parissa eri puolilla maailmaa. Mietin usein, kumpi on todellisuudessa rikkaampi: ihminen joka antaa omastaan tarvitsevien hyväksi vai se, jolla on satoja tuhansia pankkitilillä. Kaikkea ei mitata rahassa.

Hannah Jurvansuu

Kirjoittaja on haminalainen kaupunginvaltuutettu (KD) ja nuorisotyön ohjaaja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

8 + = 12