Työttömyys + opetussuunnitelma

Työttömyys
Jo ainakin 50 vuotta sitten ajateltiin koneiden hoitavan tulevaisuudessa suurimman osan ruumiillisesta työstä. Tällöin vapaa-aikaa tulisi enemmän ja väkeä siirtyisi runsaasti palveluammatteihin. Näinhän olisi (ja on jossain mää-rin) käynytkin, jos ahneus ei olisi voittanut vaan koneiden tuoma hyöty olisi suunnattu enemmän juuri palvelualoille. Töitähän olisi palvelupuolella vaikka kuinka paljon, mutta nyt palkat ovat niin korkeat, etteivät palveluita tarvitsevat yksityiset henkilöt tai niitä tuottavat tahot (mm. valtio ja kunnat) pysty sellaisia maksamaan.
Lähes samoihin aikoihin tietokoneiden astuessa kuvaan oli selvää, että kaikki voitaisiin tehdä automaation avulla. Silloinhan ei vielä ollut tietoa energiapulasta tai saastumisesta. Oli vain havainto, jonka mukaan virheitä tulee ainoastaan ihmisen suorittamissa työvaiheissa eli ohjelmoinnissa ja tietojen syötössä. Jos ihminen saataisiin jotenkin pois kuvioista, niin maapallolla systeemit pyörisivät täydellisesti. (viimeinen päättely omani, ei sitä silloin muut uskaltaneet ääneen sanoa) Sinne päin on päästy Etelä-Euroopassa, kun yli puolet nuorista on saatu systeemin ulkopuolelle.
Yhden kilowattitunnin (1 kWh) energialla pystytään suorittamaan lähes yhtä suuri työ (1 kWh). Tämä vastaa nos-totyönä 360 000 kg:n nostamista metrin korkeudelle. Sähköllä tehtynä se maksaisi noin 0,10 €. Jos minä tekisin työn ilman koneita, minulta työhön saattaisi mennä viikkokin ja kyllä en tekisi sitä 10 eurollakaan saati 10 sentillä. Nyt minipalkalla ei kukaan palkkaisi tuollaiseen hommaan. Osa meistä kuitenkin pystyy suorittamaan vain yksinkertaisia tehtäviä tiukan valvonnan alaisena. Keksi siinä sitten meille töitä. Kuitenkin jotakin mummoa voisimme ulkoiluttaa tai lasten kanssa leikkiä, mutta eihän kunnilla ole varaa palkata meitä siihenkään. Olipahan se hieno keksintö, ettei korvauksia vastaan tarvitse tehdä mitään, vaan saa rauhassa löhöillä kotona, eikä pääse liikaa tottumaan työn te-koon, siitähän voi saada narkomanian? nimim. ”Töitä haluava”

Opetussuunnitelmat (ops)
Kulloinenkin opetushallituksen pääjohtaja tai jopa opetusministerikin haluaa näköjään saada omiin nimiinsä uu-den opetussuunnitelman ja /tai he muiden siitä päättävien kanssa omistavat kirjapainojen osakkeita. (2010 käytettiin koulukirjoihin 87 miljoonaa €, kaunokirjallisuuteen 41 milj.) Kirjathan menevät uusiksi opsin mukana. Opsissa 1985 vähennettiin tunti 9 lk:n matikkaa ja fysiikka-kemiaa, samalla luovuttiin tasokursseista, vaikka ryhmiä ei voitu pienentää niin paljon kuin kokeiluissa havaittu tarve olisi ollut. Ajan mittaan on käynyt päinvastoin, ryhmäkoot ovat suurentuneet. Aiemmin mainitut kaksi viikkotuntia palautettiin myöhemmässä opsissa, soudetaan ja huovataan. Tällä vuosituhannella pistettiin opettajat laatimaan opsia omassa aineessaan kuntakohtaisesti. Kun sitten kirjoja alkoi ilmestyä, oli opsi muutettava niiden mukaiseksi, koska muuten ei olisi ollut mistä opettaa. Opettajilla teetettiin todella paljon turhaa työtä. Itse viimeisimmän uuden opetussuunnitelman tultua voimaan, tein kaikki vihkoon laitettavat asiat ja kotitehtävien ratkaisut kalvoille nopeuttaakseni tehtävien tarkistusta ja ennen kaikkea siksi, että olkapään kulumavika esti kirjoittamisen taululle. En voinut syödä joka päivä yhtä porkkanaa, koska siihen meni liikaa aikaa eli hyvin pureskeltuna noin 15 min./päivä, niin kiire oli se kolme vuotta. Opsien nopea uusiminen vie ajan opetuksen kehittämiseltä.
Suppealla kurssilla pystyivät heikoimmatkin oppilaat saamaan onnistumisen kokemuksia. Tasokurssien poiston jälkeen tämä on ollut lähes mahdotonta. Noin 10 vuotta sitten eräillä matematiikan opettajien koulutuspäivillä kertoi nuori naisopettaja innoissaan, kuinka he ovat saaneet hyviä oppimistuloksia ryhmittelemällä oppilaat osaamisen mukaan eri ryhmiin. Muistaakseni en pilannut hänen iloaan kertomalla, että tuo systeemi oli juuri sama kuin tasokurssit aikoinaan ja se on tavallaan kielletty. Tasokurssittomuutta perusteltiin ei vain tasa-arvon nimissä lukioon pääsyä ajatellen, vaan myös sen sosiaalistavalla vaikutuksella. Sekö sitä on kun heikoimmat saavat havaita olevansa heikoimpia ko. aineessa joka tunti? He myös häiritsevät oppitunteja enemmän, kun opetus menee yli hilseen. Pitäisi eriyttää eli opettaa eritasoisesti eri oppilaita. Jos eriytetään vaikka kolmelle tasolle niin jokaiselle tasolle jää aikaa oppitunnista 15 min. Tasokurssiopetuksessa tietenkin opetetaan kaikkia 45 min. joka oppitunti. Tasa-arvon nimissä jätetään erilaisuuden huomioiminen pois. Kokeilimme kaiken näköisiä temppuja mm. että luokassa oli kaksi tai jopa kolme opettajaa. Ei kunnon tuloksia, opettajat vain häiritsivät toisiaan ja oppilaita, vaikka yrittivät puhua kuinka hiljaa neuvoessaan oppilaita. Tasokurssien palauttaminen toisi säästöjä, koska varsinkin laajaa kurssia voitaisiin opettaa melko suurissa ryhmissä. Tämähän ei tietenkään käy, koska se ei ole tästä ajasta vaan menneestä. Jos kurssit valittiin tai tulevaisuudessa valittaisiin todella oppimisedellytysten mukaan, ei suppealle kurssille tullut sellaisia oppilaita, jotka olisivat pärjänneet lukiossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

6 + 4 =