Uskoville

Uskovien elämisestä Mietteitäni vuodelta 1994
Olen pitkään ollut masentunut siksi, että uskovia ei tahdo erottaa muista ihmisistä arkielämässä. Meilläkin uskovilla molemmat aviopuolisot ovat töissä, jotta saadaan hankittua kookas omakotita-lo, hyvä auto tai kaksi, huvila jne. pienemmistä asioista puhumattakaan (tietokone, videot ym.). Ja harrastusten täytyy myös olla viimeisen päälle, ratsastus, laskettelu, ulkomaanmatkat … Meitä on viime vuosina muistutettu monesta suusta, ettemme voi palvella kahta herraa, Jumalaa ja mam-monaa. (Mm. radion aamuhartaudessa YLE:n täyttäessä vuosia tänä syksynä.) Usein tosin puhuja on vain maininnut saaneensa Jumalalta sen ja sen Raamatun kohdan ja luettuaan paikan ei ole puhunut siitä sen enempää. Minun huomioni on kiinnittynyt erityisesti seuraaviin Raamatun koh-tiin: ensiksikin kuvaukseen viimeisestä tuomiosta Matt.25:31—46, jossa puhutaan vain teoista, joiden perusteella meidät armahdetaan. Toiseksi Matt.7:22–24, joka sekin kuvaa tuomiota ja teko-ja, jotka eivät autakaan meitä. Jo saasteiden leviämisen tai viimeistään Tšernobylin olisi pitänyt näyttää meille hyvinvointivaltioissa eläville elämäntapamme virheellisyyden. Nyt tämän laman pitäisi viimeistään saada meidät hereille. Syyllisiä on turha etsiskellä kovin kaukaa. Ne löytyvät helposti. Me kaikki olemme syyllisiä. Esimerkiksi olemme tappaneet ja tapamme koko ajan kehi-tysmaissa eläviä ihmisiä nälällä, maksamalla heidän tuottamistaan tuotteista ja raaka—aineista huonon hinnan tai pistämme rahamme johonkin turhuuteen, emmekä auta heitä. Raamattumme kehottaa Room.l2:16 tyytymään alhaisiin oloihin. Matteus mainitsee 6:21, “missä on sinun aartee-si, siellä on myös sinun sydämesi.” Jaakob 5:3 varoittaa kokoamasta aarteita viimeisinä aikoina.
Tarkastellaanpa tätä nykyistä elämän menoa tarkemmin. Nyt eläkkeellä olevat ovat taistelleet Suomen itsenäisyyden puolesta, kohottaneet elintasomme aivan maailman huipulle, saaneet hyvää palkkaa ja nauttivat nyt eläkkeistä, joiden suuruisia tuleville näillä näkymin ei ole milloinkaan varaa maksaa sekä saastuttaneet. Me keski-ikäiset olemme pitäneet yllä elintasokuplaa, lisänneet saastuttamista ja nostaneet sosiaalipuolen avustukset lähes pilviin. Nuorisolle ja lapsille olemme jättämässä elintasosairaudet: allergiat ym., todella suuret velat ja saasteongelmat, sekä kasvavat tuloerot. Ei kai vain ole lähellä se aika, josta puhutaan Matt.10:21 ja Mark.13:12, että lapset tap-pavat vanhempansa. Saasteistahan muuten mainitaan ainakin Jes.24:5, Hes.36:11 ja tietysti Ilmes-tyskirjassa.
Mitä nyt sitten pitäisi tehdä? Yksityisen ihmisen kohdalla esitän seuraavaa. Ensin lyhyesti sanot-tuna: elintaso alemmaksi eli energian kulutus pienemmäksi, kysy: “Mitä ilmankin voin tulla toi-meen?” Älä kysy: “Mitä minä vielä voisin joskus tarvita?” Pitemmin sanottuna tässä on muutamia ehdotuksia:
– Sähkö- ja polttomoottorikoneita, sekä niiden käyttöä vähemmäksi. (auto, perämoottori, pakastin, astianpesukone, mikroaaltouuni, pienkone erikoisuudet …)
– Veden saastuttaminen vähemmäksi. (peseminen vähemmäksi, kemiallinen WC tai puusee käyt-töön, jätteiden lajittelu ja uudelleenkäyttö myös kotona)
– Vaatimattomammat kodit, erityisesti pienemmät talvitilat.
– Huvilat ja muut ylellisyydet vähemmäksi. (useita käyttäjiä, vuokraus)
– Avustaminen tavaksi. (lähimmäiset, hyväntekeväisyys, kehitysapu, srk, jopa kunta ja valtio)
– Siirtyminen maalaismaisemaan.
Tuo edellä oleva vuodatukseni on aika armotonta. Tee sitä ja sitä, niin pääset taivaaseen. Osit-tain syynä on sellaisen mielikuvan syntyminen joidenkin puheista: “Me olemme syntisiä, emmekä miksikään muutu, jatketaan vain samaan malliin ja tullaan taas viikon päästä pyytämään synte-jämme anteeksi.” Minun Raamatussani ainakin puhutaan myös parannuksen tekemisestä ja he-delmän tuottamisesta. Jos kerran olemme uudesti syntyneet Jumalan lapsiksi, niin kyllähän Isän ominaisuudet iän karttuessa tulevat itsestäänkin näkyviin. Emme me pysty puristamaan itsestäm-me mitään hyvää. Vain ruokkimalla hengellistä minäämme paremmin kuin vanhempaa aatamia, tämä pääsee meissä voitolle ja tuotamme hedelmää luonnollisella tavalla. Eikös hengellinen puo-lemme tule ruokituksi mm. lukemalla Raamattua, rukoilemalla ja käymällä hengellisissä tilaisuuk-sissa? Älkäämme siis ottako mitään pakkona, vaan pyytäkäämme Jumalalta rakkautta, uskoa, ar-molahjoja, Hengellä täyttämistä. ja Hänen tahtonsa toteutumista elämässämme. Varmaankin pian huomaamme, että käskyjen täyttäminen on meille hyödyksi ja iloksi. Onkin vapautta tehdä hyvää ja orjuutta elää itselleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 14 = 24