Vuonna 1994 laman syistä

Kirjoitus vuodelta 1994
Laman todelliset syyt
Tämän hetkinen lama on suurelta osin moraalista lamaa. Muistutan tässä mieliin lähinnä vain työmoraaliin liittyvistä lipsumisista vuosien varrella. Tehtaiden porteilla on iät ajat olleet vahdit, etteivät työntekijät
saisi varastettua tavaraa työnantajiltaan. Myös muilla työpaikoilla esiintyi varastelua. Muutenkin vallalla oli menttaliteetti: “Ensin tehdään johtajan työt, sitten omat ja jos aikaa jää, niin firman hommat”
Työntekijä ei vastannut tekemisistään, vaan aina syytettiin työnjohtoa. Kun oli saatu pinnattua tehtävässä ja myöhemmin siitä työn vastaanottaja valitti, niin sanottiin vain, että miksei valvottu tarkemmin ja toisaalta oli ainainen valitus pomon niskaan puhaltamisesta. Mm. en ole kuullut yhtään suurempaa rakennusta rakennetun pinnaroimatta. Kuutamourakointi on edelleen yleistä. Ay-liike hokee vain aina samaa: lisää liksaa ja saavutetuista eduista ei tingitä. Olisi ollut tärkeämpää kiinnittää huomiota työpaikkojen ilmapiiriin, työmo-raaliin ja työpaikkojen säilyttämiseen. Muistan kesältä noin 1970, kun olin töissä helsinkiläisessä asfalttifir-massa, kuinka sörkkäläinen työtoverini kertoi hyvien urakoiden loppuneen vuoden 1956 yleislakkoon. Siis jo silloin romutettiin sodan aikana saavutettua yhtenäisyyttä.
Poliitikot käyttävät asemaansa surkeilematta omaksi hyväkseen. Poliittiset virkanimitykset tekevät usein vääryyttä sitoutumattomille tai väärän puoluekirjan omistajille.
Sitten esim. tuomarit antavat syytetylle rahaa saadakseen hoitaakseen jutun. Kun syytetty on varaton, tuoma-rit kuittaavat rahat yhteiskunnalta. Muutenkin yritysten tuomarit ovat enemmän etsimässä lain kiertoteitä kuin lain hengen mukaista lain noudattamista.
Monet yksityisyrittäjät ja vastaavat ilmoittivat, että kuititon hinta on esimerkiksi 800 mk ja kuitillinen 2000 mk.
Työnantajat siirsivät rahanhimossaan työpaikat koneille ja ulkomaille.
Valtion ja kuntien työntekijöistä oli niin paljon vitsejä, ettei heistä tarvinne mainita sen enempää.
Arkkitehdit tasakattoineen ovat aiheuttaneet todella paljon muutoskuluja, mutta kyllä kansa maksaa, eivät tietenkään aiheuttajat.
Jäi tuosta luettelosta pois pankinjohtajat, suurten kauppojen tekijät, maanviljelijät jne., mutta nuo riittänevät tällä kertaa.
Kaikella tällä tosin vain yhden alueen lantakasan penkomisella en haluaisi loukata tai nolata yhtäkään am-mattiryhmää, sillä kaikista ryhmistä löytyy myös kunnollista väkeä paljonkin. Tahdon vain osoittaa, että me kaikki olemme syyllisiä. Olemme tehneet ratkaisumme himojemme ja halujemme mukaan. Omaisuus, raha, valta, maine jne. ovat olleet meille tärkeämpiä, kuin oikeudenmukaisuus, järkevyys tai peräti lähimmäisen-rakkaus. Seuraukset tästä nykyisestäkin elämänmenosta hirvittävät. Me vanhat ja keski-ikäiset olemme elä-neet yhtä kulutusjuhlaa. Jälkeemme tuleville jätämme kaikenlaiset sairaudet (allergiat ym.), saastuneen ym-päristön, tuloerojen kasvun ja valtavan velkataakan. Tästä nuoremme tuskin meille kiitosta antavat, eikä ole aihettakaan.
Mitäs nyt tehdään? Muutetaan elämäntyyliä tietenkin. Alennetaan elintasoa ja autetaan lähimmäistä oikein kunnolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 2 = 2