Avainsana-arkisto: uskonnonvapaus

Puoluepolitiikka (eduskuntavaalit 2019)

Eduskunta vaalit 2019 Miksi en haluaisi äänestää ollenkaan?

Kokoomus haluaa yksityistää kaikki. Tästä tulokset näkyvät vanhusten hoidossa. Laajemmin ottaen kapitalismin epäinhimillisyys näkyy köyhien maiden ja niiden ihmisten ryöväämisenä. Ryöstetään maat ja metsät, ihmiset ajetaan suurkaupunkien slummeihin tai otetaan töihin mitättömällä palkalla. Ilmaston muutosta nopeutetaan.

SDP huutaa vain lisää liksaa Ay-liikkeen juoksupoikana, vaikka perustarpeet oli tyydytetty Suomessa noin 1970. Siis se mahdollisti suomalaisille yli 3-kertaisen kulutuksen maapallon sietokykyyn verrattuna. Eli aiheutti omalta osaltaan saastuttamisen ja ilmaston lämpenemisen, eikä aio muuttaa suuntaa.

Viherpuna on kiinnostunut eniten tasa-arvosta. Feministisen liikkeen talutusnuorassa kymmeniä vuosia ollut lisäämässä naisten alkoholin käyttöä, seksuaalista vapautta ja lasten kasvatuksen muuttamista pojille sopimattomaksi. Seurauksena mielenterveysongelmat ym. ja luonnonsuojelun taka-alalle jäänti. Siis maapallon annettin saastua ja lämmetä rauhassa.

Puolueet KD:tä ja Per/Sin:iä lukuun ottamatta ovat käytännössä sanoutuneet irti kristinuskosta. Kesäkuussa 2018 Porin Jazzin toimitusjohtaja Aki Ruotsala sai potkut kohta valintansa jälkeen, koska oli vuonna 2011 puolustanut kristillistä julkaisua sananvapauden nimissä. Tekstissä nainen oli kertonut muuttuneensa heteroksi, kun hän oli tullut uskoon. Homous ja varsinkin lespous ovat lisääntyneet huomattavasti, mutta jos muutos tapahtuu toisin päin kuten lehden kertomuksessa, niin sitä ei saa edes sanoa. SETA (sateenkaari väki) määrää näköjään mitä seksuaalisuus on ja mitä siitä saa sanoa. (( Toinen tapaus 7.9.2018: SDP:n, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n eduskuntaryhmät aikovat esittää epäluottamuslauseen ulkoministeri Timo Soinille (sin.) hänen aborttikannanottojensa vuoksi.)) Tämäkö on sitä demokratiaa, uskonnon- ja sananvapautta?

Yksikään puolue ei aio edes ehdottaa niin suuria muutoksia, kuin ilmaston muutoksen torjuminen edellyttäisi. Sitten jää vielä muovi ym. ongelmat. Miksi siis äänestää?

Valta on siirtynyt medialle (Tampereella koulutettu punaviher-väki lienee suurin ryhmä, somehan ei ole yhtenäinen porukka). Väkivaltaisilla mielenosoituksilla saadaan aikaan jopa vallanvaihtumisia. Jos nyt kansa äänestää ”väärin”, niin ehkä jo meilläkin media saa rähinöintejä lietsomalla mitätöityä äänestystuloksen. (Luulisin että ei vielä meillä.)

Tässä syitä miksi äänestän kaikesta huolimatta.
Eikö meillä laajemmin tajuta kristillisyyden merkitystä. Suomen jossain mielessä maailman parhaat olot ovat lutherilaisuuden hedelmää. Moraalinen rappeutuminen tosin alkoi jo 1960-luvulla. Alettiin puhua uudesta moraalista. Todellisuudessa se oli vanhaa tuttua moraalittomuutta. Samoin nyt on pitänyt muuttaa sanojen merkityksiä (mm. avioliitto). Silti vieläkin meillä on näin hyvin kuin on. (Edellinen moraalittomuuskausi oli 1920 luvulla)

Horisontti 6.1.2019, lopussa loppiaisesta ja itämaan tietäjistä
Symbolitutkija Liisa Väisänen tietäjien käynnistä Jeesuksen luona: Itämailla oli sen ajan kehittyneintä tähtitiede ja matematiikka. Tietäjät olivat ensimmäisiä, jotka tavallaan tieteellä todistavat oman tietämyksensä kautta: tämä on Jumalan poika ja jotakin hyvin erikoislaatuista.

Roman Schatzin Maamme kirja 31.12.2018, uusinta 5.1.2019 Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
Roman Schatz oli kysymyksiä pohjustaessaan sitä mieltä, että kaikista ideologioista, uskonnoista ja muista vastaavista pitäisi päästä pois. ……
Historioitsija Teemu Keskisarja: Suomalainen versio kristinuskosta, siis herätysliikkeiden terästämänä ja luonnontieteiden laimentamana ei ole mikään typerä ideologia, josta kannattaisi pyristellä eroon pikemminkin siitä tulisi ottaa oppia kaukomailla. ………
Hedelmistään puu tunnetaan, Suomi on luterilaisuuden hedelmää. ……
Futurologi Perttu Pölönen: Uskonnot antaneet meille tosi paljon hyvää, ei kannata pyrkiä eroon niistä. …..

Uskovien vainoaminen

http://suomenkuvalehti.fi/rajalla/2014/08/19/suomettunut-suomi-vaikenee-maailman
Suomettunut Suomi vaikenee maailman uskonnonvapausrikoksista
”Vanhassa kunnon Neuvostoliitossa” harjoitettiin kristittyjen painostusta, jota vainoksikin voi kutsua. Vankila ja Siperia tulivat tutuksi monelle papille ja julkisesti uskoaan tunnustavalle ”yhteiskunnan viholliselle”.
Suomessa tämä kaikki tiedettiin hyvin. Erityisen hyvin asia tiedettiin ulkoministeriössä ja valtiojohdossa. Asiasta ei kuitenkaan sopinut juurikaan puhua ääneen toisen maailmansodan jälkeen. Elettiin suomettumisen syvintä aikaa. Kristittyjen vainoista rajan takana yksinkertaisesti vaiettiin – mitä nyt muutamat ”häiriköt” jaksoivat asiasta meteliä pitää.
Nyt kun ei ole Neuvostoliittoa tai muita vastaavia pidäkkeitä, voisi kuvitella, että kristittyjen ja muiden uskonnollisten vähemmistöjen vainot eri puolilla maailmaa olisivat näkyvällä paikalla Suomen ulko- ja ihmisoikeuspolitiikassa. Mitä vielä! Sama vaikenemisen ja hyssyttelyn linja jatkuu edelleen.
Otetaanpa pari esimerkkiä. Kesällä maailmaa järkyttivät uutiset Irakin ikivanhan kristityn vähemmistön via dolorosasta.”Kääny muslimiksi tai kuole” oli pelkistetysti sanoen raakalaismaisen islamilaiseksi kalifaatiksi itsensä nimenneen terroristijoukon viesti. Muutamia viikkoja myöhemmin tietoisuuteen nousi myös jesidi-vähemmistön vaino.
En ole nähnyt yhtään lausuntoa Suomen ulkopoliittiselta johdolta, jossa olisi varsinaisesti tunnistettu ja tuomittu tapahtumien ytimessä oleva vaino uskonnon perusteella. Viime päivinä sentään asiaan on viitattu, mutta enemmänkin yleisesti Isis-järjestön terrori tuomiten.
Ero on suorastaan silmiinpistävä, kun katsotaan USA:n ja läntisen Euroopan johtajien kommentointia. Näissä kommenteissa (presidentti Obama, pääministeri Cameron jne.) on puhuttu asian oikealla nimellä: kristittyjen ja muiden uskonnollisten vähemmistöjen vainosta.
Toinen esimerkki: Keväällä maailmaa järkytti sudanilaisen Meriam Ibrahimin kohtalo. Hän oli kuolemaan tuomittuna sudanilaisessa vankilassa jumalanpilkasta ja uskonnonvaihtamisesta. Tilanteen traagisuutta lisäsi vielä se, että Meriam Ibrahim synnytti toisen lapsensa vankilassa konkreettisesti jaloistaan ketjuihin kahlittuna. Hän olisi voinut välttää kuolemantuomion, jos olisi kieltänyt uskonsa ja kääntynyt muslimiksi. Sitä hän ei kuitenkaan ollut valmis tekemään.
Voisi kuvitella, että tällainen maailmaa kuohuttanut laajaa julkisuutta saanut räikeä ihmisoikeusloukkaus synnyttäisi Suomen ulkopoliittisessa johdossa kommentoinnin tarvetta. Yhtään julkista kommenttia Meriam Ibrahimin tilanteesta tai vetoomusta hänen puolestaan en Suomen ulkopoliittisesta johdosta tai ulkoministeriöstä kuitenkaan havainnut. En myöskään kannanottoa, jossa yksittäistapaus olisi nostettu laajempaan viitekehykseen. Cameronilla ja lukuisten muiden Euroopan maiden johtajilla sen sijaan riitti aikaa ja näkemystä ottaa kantaa ja vedota Meriam Ibrahimin vapauttamisen puolesta. Maailman johtajien vetoomukset varmasti myös vaikuttivat siihen, että lopulta Ibrahim vapautettiin.
Tässä vaiheessa varmaan nousee mieleen vanha vasta-argumentti, että Suomen ulkopolitiikka ei ole koskaan ollut julkilausumapolitiikkaa. Harjoitetaan hiljaista diplomatiaa julkisuudelta piilossa. Hyvä, jos näin tehdään. Maailma on kuitenkin muuttunut. Asioiden ääneen sanomisella ja puolen ottamisella on ihmisten mielissä aivan toisenlainen merkitys kuin aiemmin. Sana on teko myös ulkopolitiikassa, aivan erityisesti ihmisoikeuspolitiikassa.
UM:n nettisivuilla kerrottuihin Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopisteisiin uskonto tai uskonnonvapauskysymykset eivät kuulu. Painopisteitä ovat naisten, lasten, vammaisten, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä alkuperäiskansojen oikeudet. Kaikki äärimmäisen tärkeitä asioita!
Mutta miksi painopisteistä puuttuu uskonnonvapauskysymykset ja uskonnollisten vähemmistöjen vainon vastustaminen. Suomen vaikenemiselle voi olla monia syitä. Yksi lienee se, että uskonto on Suomessa totuttu mieltämään niin voimakkaasti yksityisasiaksi, ettei aina ymmärretä uskonnollisella vakaumuksella olevan aivan toisenlainen rooli monissa muissa kulttuureissa.
Toivottavasti vaikeneminen ei kuitenkaan johdu siitä, ettei uskonnollista vainoa ilmiönä tunnettaisi. Amerikkalaisen Pew Research Centerin mukaan uskontoon perustuvat vainot ovat lisääntyneet viime vuosina. Vuosien 2006-2012 aikana kristittyjä vainottiin 151 maassa, muslimeja 135 maassa ja juutalaisia 95 maassa. Maailmanlaajuisesti eniten vainoa kokevat nimenomaan kristityt.
Jukka Keskitalo Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.