Avainsana-arkisto: viihde

Suomi kuntoon

Jos seuraavat neljä asiantuntijoiden esittämää juttua radiossa otettaisiin vakavasti ja tehtäisiin niiden mukaiset korjaukset, niin mikäpä ois eläessä. Tähän astisesta touhustamme päätellen tämä ei tapahdu, vaan useimmille on tärkeämpää oma tai oman ryhmän etu. Nuorten (kuten myös lasten ja vanhusten) hyvinvoinnista ei ole niin väliä. Esimerkiksi tasokurssien poistamisen yhteydessä 1985 todettuihin tarpeeksi pieniin ryhmäkokoihin ei ole vieläkään päästy. Viimevuosina on tilanne vain huonontunut.

Katoaako sivistys kun viihde jyllää?
Yle Radio1 21.7 2015. Professori (uskontotiede) Rene Gothoni Helsingin yliopistosta ja professori Kalle Michelsen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta sekä Kimmo Pietiläinen.
Sivistyshenkilöt nyt hajallaan. Sata vuotta sitten ajateltiin koneiden tuomaa vapaa-aikaa käytettävän itsensä sivistämiseen. Kylän sivistäjä oli opettaja, sitten rakennettiin työväentalot ja nuorisoseurantalot. Kukin harrasti aatteensa mukaista sivistystä. Nykyään talot purettu. Viihde hävittänyt sivistyksen. Mitä viihdyttävämpää, sitä parempaa. Tulikin sivistyneiden sijaan joutilasluokka, kuten pelättiinkin käyvän.Tiede ei enää vastaa kysymykseen; miksi näin on? Jäädään monien selitysten ja mielipiteiden varaan.

Tiede ja poliittinen päätöksenteko, luovuus
Yle Radio1 Tiedeykkönen ti 7.7 2015 (uusinta kesältä 2014)
Rene Gothoni Kalle Michelsen pohtivat luovan prosessin olemusta. Millaisiin kysymyksiin tarvitaan luovuutta juuri tällä hetkellä? Toimittajana Sisko Loikkanen.
Ajatuksia viimeisiltä minuuteilta.
Tiedemiehistä tehdään tiedesankareita ja tieteenteko (luovuus) jää pois.
Tiede nykyisin ainoaa luotettavaa tietoa, sekin pirstaloitunutta ja epäjärjestelmällistä.
Sata vuotta sitten olivat kirkko, uskonnot, ideologiat, joilla oli legitimiteettiä ja joilla voitiin muuttaa arvoja, normistoja. (Yksinkertaisimmillaan legitimiteetti tarkoittaa järjestelmän hyväksymisenarvoisuutta kansalaisten silmissä.) Nyt tällaisia ei ole. Esim. työväenliike menettänyt ideologiansa.
Tapahtunut luovuuskato, ollaan kädettömiä ongelmien ratkaisemisessa.
Olisi koulutusta. Onko tiede ollut alun alkaenkaan se, joka meidät pelastaa? (ollut pelastuksen avain?)
Tieto ja päätöksenteko eivät kohtaa, ovat eriytyneet. Poliitikot eivät käytä riittävästi tiedettä. Poliitikot päättävät ideologiansa perusteella. Ei ole tiedeministeriä. Instanssi, jossa tieteilijät ja poliitikot kohtaisivat, puuttuu.
Demokratia: Tiede on yksi maailman epädemokraatisimmista instituutioista, täysin epätasa-arvoinen. (Maapallo on kuution mallinen, jos enemmistö on sitä mieltä. J. Kurosen lisäys)
Tutkimuksen tuloksia ei synny äänestämällä vaan tekemällä.
Haasteita: Ilmastonmuutos, Monikulttuurisuus valtava haaste, Nuorisotyöttömyys on maailmanloppu, sille ei löydetä mitään ratkaisua

Pakolaisongelma (Eurooppa) 7.10.2015 Yle1
Kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi
-elintasoerot tasoitettava
-meidän elintasomme ei säily
-demokratian vienti epäonnistunut täysin
-vietävä köyhyyden poistoa, ei demokratiaa
eurooppalaiset kolonalisoineet 350 vuotta muuta maailmaa, jättäen sen tilaansa
keinotekoiset rajat (Ranska ja Englanti): Libanon, Syyria, Irak, (Palestiina ja Israel)
Sopimukset
pakolaisten asema, ihmisoikeudet, EU:n tekniset säännökset
– avustuksessa minimistandardi, ei sama kuin suomalaisilla
– valtion on otettava käsittelyyn turvapaikkahakemus ja myönnettävä pakolaisstatus, jos ”ehdot” täyttyvät
((Saksassa järjestäytynyt rikollisuus (liigoissa eniten jäseniä Romaniasta ja Georgiasta) hallitsee alueita, joille ei edes poliiseilla ole ”asiaa”.))

Suomen talous ja työmarkkinat, Yle1, 7.10.2015 klo 8.10
teollisuustalouden professori Paul Lillrank, Aalto yliopisto?
”Synkin ongelma: Suomessa jäykimmät työmarkkinat maailmassa. (104:s sija eli viimeinen)
SAK määrää lähes yksin. Elinkeinoelämän pahin ongelma on yleissitoisuus. Muualla työläiset turvattu laeilla. (Säästää pitäisi. Sotesta pois 3 miljardia HUS:in ja Pohjois-Karjalan mallilla.)”

J. Kuronen: Seuraus: koulutettu joutuu heikkopalkkaiseen työhön. SAK: ”Koulutus palkalliseksi.” Mistä rahat?? ja mitä se auttaisi enää pitkällä opiskeluissaan olevia tai jo työssä käyviä?  Palkkauksen vääristymät yhä korjaamatta. Aina luvattu: ensi kerralla, mutta ei tällä työmarkkinakierroksella. Korjaus: koulutettujen palkkoja ylös päin muiden alemma. ((Ei kuitenkaan ihan alimmia, koska niillä ei tahdo tulla toimeen nytkään. Olemme siirtyneet liikaa kaikenlaisiin tasamaksuihin ja -veroihin. Huippuna Microsoftin uudet ohjelmat, joita ei saa omaksi, vaan käyttöönsä vain vuodeksi ja sitten on taas maksettava uusi vuosimaksu. Ennen oli meillä köyhillä mahdollisuus tyytyä vanhoihin ohjelmiin ja päästä näin paljon halvemmalla. Välivaiheena käytettin kone- ja henkilökohtaisia ohjelmia.))

Huumeet ja viihde, taide, kulttuuri

Aleksis Salusjärvi: Kovat huumeet ja supertähtien kuolemat, Ykkösaamun kolumni 6.2.2014
Viime sunnuntaina yksi aikamme arvostetuimmista näyttelijöistä löydettiin kuolleena kylpyammeestaan heroiiniruisku käsivarressaan. Philip Seymour Hoffmanin kliseinen kuolema on vain rasti Hollywood-tähtien pitkässä listassa. Joka toinen viikko joku amerikkalainen julkkis kuolee huumeisiin. Huumekuolemat ovat niin yleisiä, että kulttuuria ei näytä olevan mahdollista tehdä ilman raskaita päihteitä.
Philip Seymour Hoffman syntyi samana vuona kuin maailman kuuluisin grungeluuseri Kurt Cobain, joka myös kuoli heroiiniongelmiinsa. 1990-luvun supertähdet ovat sammuneet yksi toisensa jälkeen loppuun ajettuina kehäraakkeina. Tämän ikäluokan tähdille huumekuolema näyttää olevan tavallinen päätepiste elämälle. Whitney Houston löydettiin menehtyneenä kylpyammeestaan muutama vuosi sitten. Hän hukkui tulikuumaan kylpyveteen päihtyneenä lääkkeiden ja alkoholin sekakäytöstä. Michael Jacksonin kuolinsyy oli elimistön kestokyvyn ylittänyt lääkecocktail ja unilääkkeen yliannostus.
Huumekuolemista syntyy jopa sisäkkäisiä tarinoita. Philip Seymor Hoffman sai Oscarin roolistaan Truman Capotena, joka oli amerikkalainen kirjailija ja journalisti. Capote itse kuoli 59-vuotiaana päihdeongelmiin Los Angelesissa.
Kulttuuriväki on aina käyttänyt estottomasti huumeita. Länsimainen kulttuurihistoria kantaa mukanaan päihdekierrettä, jonka mittasuhteet ovat ällistyttäviä. Ikoneistamme ja ihailumme kohteista niin suuri osa on sotkeutunut huumeisiin, että siitä on tullut keskeinen osa sivistystämme. Kamppailu huumeita vastaan hävittiinkin mielikuvatasolla jo useita sukupolvia sitten.
Viktoriaanisen ajan parhaat kirjailijat, kuten Charles Dickens, John Keats ja Mary Shelley vierailivat Lontoon oopiumluolissa tuon tuostakin. Sigmund Freud käytti vuosikausia innokkaasti kokaiinia ja puolusti sitä lääkkeenä kaikkiin vaivoihin. Keksijä Thomas Edison oli niin ikään kokaiiniriippuvainen. Nykymaailman menestyneimmät miehet Steve Jobs ja Bill Gates taas käyttivät nuorina miehinä LSD:tä. Samaa huumeetta käytti antaumuksella myös maailman menestynein rock-yhtye Beatles sekä maailman arvostetuimpiin kuuluva näyttelijä Jack Nicholson. Steve Jobs ajatteli, että psykedeelisten huumeiden käyttö oli yksi hänen menestyksensä avaimista.
Paljon tätä suurempaa mainoskampanjaa koville huumeille on vaikeaa edes keksiä. Traaginen huumekuolema sinetöi tähtikultin. Nuorena nukkunut narkkari nostetaan messiaaniseen hehkuun väärinymmärrettynä herkkänä taiteilijana. Itsekkäästä ja omahyväisestä päihderiippuvaisesta tehdään esimerkki, jonka turvin nuorisoikäluokat omaksuvat huumeet ratkaisuksi arkipäiväisiin ongelmiinsa.
On hankalaa ymmärtää, minkä takia ihailemme rappiolle ajautuneiden alennustilaa. Ilmeisesti tarvitsemme tällaisia esikuvia. Ehkä maailma on niin turvallinen ja valmis, että se pitää rikkoa ihmisillä. Vietämme iltamme katselemalla huumepäissä tehtyjä elokuvia, ajamme automatkamme huumepöllyssä soitettua musiikkia kuunnellen ja luemme huumehörhöjen kirjoja. Televisioviihteestä suuri osa kertoo rikoksista ja päihteistä. Koko viihdeteollisuus on läpeensä huumeilla kyllästetty.
Philip Seymour Hoffman on muiden tähtien kanssa kuitenkin vain pelkkä huumeidenkäytön keulakuva ja kiiltokuvapoika. EU:ssa rekisteröidään vuosittain yli 8000 äkillistä huumekuolemaa. YK on arvioinut huumekaupan arvoksi kahdeksan prosenttia kaiken maailmankaupan arvosta, satoja miljardeja dollareita. Huumeet ovat maailman suurin laittoman toiminnan ala, jossa liikkuu vuosittain lähes yhtä paljon rahaa kuin asekaupassa, öljynjalostuksessa tai turismissa.
Kun Hollywoodin nousukkaat pakenevat itseinhoaan huumeisiin, he tulevat välillisesti tappaneeksi tuhansia ihmisiä. Pelkästään Meksikon huumesodissa on viimeisen kahdeksan vuoden aikana arvioitu kuolleen jopa yli 100 000 ihmistä. Sota huumeita vastaan on useassa yhteydessä julistettu hävityksi. Nollatoleranssi ei huumepolitiikkana enää toimi, se vain pahentaa tilannetta. Kun viranomaiset pitävät amatöörit poissa markkinoilta, ammattimaisten rikollisjärjestöjen voitot kasvavat, ja huumebisnes kukoistaa kukoistamistaan. Tätä on jatkunut neljäkymmentä vuotta, ja tilanne huononee yhä.
Tähtikultin vetoapu huumeiden markkinoinnissa näyttää olevan yksinkertaisesti liian tehokas. Itsetuhoisesti käyttäytyvät supertähdet lisäävät kiinnostusta huumeisiin. Emme näe rappiolle ajautunutta ihmistä tai häpeällistä yliannoskuolemaa, vaan romantiikkaa äkillisissä tähdenlennoissa. Amy Winehouse ja Heath Ledger eivät ole täriseviä vastenmielisiä luusereita, vaan esikuvia lapsillemme.
He olivat lahjakkaita, he onnistuivat kaikessa. He kärsivät herkkyydestään ja älykkyydestään. Heillä ei ollut elämässään mitään muita esteitä kuin julkisuuspaineet. Heidän sisällään kirkui kammottava tyhjyys, jota he täyttivät parhaansa mukaan kemikaaleilla.
He olivat ihmisraunioita, surkeita nurkkaan ajettuja kummituksia. He eivät osanneet hakea apua ongelmiinsa eikä heillä ollut mitään kykyä käsitellä omia vastoinkäymisiään. He antoivat heti periksi ja käyttivät mitä tahansa ainetta päästäkseen hetkeksi pakoon. Heistä itsestään kummunnut ahdistus tappoi heidät. Näin kuoli myös Philip Seymour Hoffman, yksi aikamme suurimmista näyttelijöistä, vailla mitään arvokkuutta. Hänen kuolemansa oli häpeällinen ja nöyryyttävä, se oli pelkurin kuoleman.
Aleksis Salusjärvi (s. 1980) kirjallisuus- ja kuvataidekriitikko

SAMA LYHYESTI, muutama lause poimien
Huumekuolemat ovat niin yleisiä, että kulttuuria ei näytä olevan mahdollista tehdä ilman raskaita päihteitä.
Kulttuuriväki on aina käyttänyt estottomasti huumeita.
Nuorena nukkunut narkkari nostetaan messiaaniseen hehkuun väärinymmärrettynä herkkänä taiteilijana.
Koko viihdeteollisuus on läpeensä huumeilla kyllästetty.
EU:ssa rekisteröidään vuosittain yli 8000 äkillistä huumekuolemaa.
YK on arvioinut huumekaupan arvoksi 8 % maailmankaupan arvosta, satoja miljardeja dollareita.
Meksikon huumesodissa on viimeisen kahdeksan vuoden aikana arvioitu kuolleen jopa yli 100 000 ihmistä.
Tähtikultin vetoapu huumeiden markkinoinnissa näyttää olevan yksinkertaisesti liian tehokas.
Heidän sisällään kirkui kammottava tyhjyys, jota he täyttivät parhaansa mukaan kemikaaleilla.

Me suomalaiset ja viihde/viihteen tekijät
Me nautimme siitä, että esim. iskelmälaulaja alkoholisoituu tms. eli hänellä menee vielä huonommin kuin meillä, tai ovat mokanneet meitä pahemmin. Jonkin suosituimmista ravintolabändin (Yö??) tunnettu laulaja kertoili, että ravintola yleisöstä 80-90 % haluaa kuulla molli lauluja samoista syistä. He saavat näin synninpäästön. Aika hyvin sanottu ”tavalliselta” muusikolta.
Samoin elokuvat: ei haluta nähdä opettavaa vaan, että muilla menee vielä heikommin kuin meillä. Toisaalta
Elokuvat: 1950-60 ihanteet, uskonto (Ben Hur), musiikki , nyt seksi, katastrofit ja toiminta (väkivalta) Mikä ennen oli kiellettyä ja jännää, on nyt arkipäiväistä ja tylsää. Tämä yllyttää tekijöitä yhä rohkeampiin suorituksiin. (Savon Sanomat 8.8.2014)